Tobikin rotuunottotiedot

[Kukkoaho]

Kerroppa kukkoaho millä tavoin suomenpystykorva palvelisi pohjanpystykorva rotua?

Lähinnä puhun niistä maatiais ppk:stajoita otetaan rotuun, näistähän toivottiin kovasti SPK vapaita yksilöitä, mutta fakta on, että taustalta löytyy monia esim isompia koiria kuin SPK.

Ei ei SPK:lla varmaankaan ole mitään annettavaa, mutta ei maatiaisessa oleva SPK veri varmaankaan sitä maatiaista kauheasti heikennä.

[ismo korteniemi]

Kukkoaho esitti mielenkiintoisen kysymyksen, joka koskee spk:n ja ppk:n sukulaisuutta. Vielä muuan vuosi taaksepäin minäkin ajattelin niin, että sata vuotta sitten kyseessä oli sama rotu. Ihminen olisi vain jalostuksellaan eriyttänyt ne toisistaan. Ajattelin, että ppk on se maatiaiskanta, josta spk on väkivaltaisesti jalostettu. Nyt ajattelen pohjanpystykorvasta aika lailla toisin. Mielestäni pohjanpystykorva on aivan oma rotutyyppinsä, jonka alkuperä on selvästi eri kuin spk:n. Spk on selvemmin arktinen pystykorva, ppk taas on lähtöisin jostain etelämpää. Tähän eteläiseen alkuperään viittaa mm. suuret korvat ja lyhyt karvapeite. Jo vuosisatojen ajan spk:n ja ppk:n maatiaisyksiöt ovat risteytyneet keskenään. Jopa joissakin rotuunotetuissa maatiaiskarjalankarhukoirissa löytyy pohjanpystykorvaan viittaavia piirteitä.

Käsitykseni pohjanpystykorvan ikiomasta alkuperästä muovautui Itä-Karjalan kartotusreissuilla. Kuva Pietarin eläintieteellisen museon täytetystä (v. 1906) "maatiaispohjanpystykorvalaikasta" avasi silmäni lopullisesti. Tuo kuva on nähtävillä Pystykorvajärjestön 70-vuotishistoriikissa. Vaikuttaa sille, että itärajan takana tätä rotua on jalostettu kaikessa hiljaisuudessa ties kuinka monta sataa vuotta. Sitä minä en ymmärrä, kuinka he ovat tehneet sen ruotsalaisen rotumääritelmä mukaan jo yli 100 vuotta sitten. Tuo ruotsalainen rotumääritelmähän kirjoitettiin vasta 1960-1970-lukujen vaihteessa.

Kukkoaho kysyi, miksi vierastamme suomenpystykorvan ja pohjanpystykorvan roturisteymiä. Mielestäni pohjanpystykorvassa on jo liikaakin suomepystykorvan geeniperimää. Totta on sekin, että me emme tietystikään halua kaatuilevia pohjanpystykorvia. Summa summarum, pohjanpystykorva on oma rotutyyppinsä, joka on syytä säilyttää. Mutta siinä asiassa olen Kukkoahon kanssa samaa mieltä, että muiden rotujen risteyttäminen pohjanpystykorvarotuun on vielä pahempaa. En missään tapauksessa pidä suotavana esim. shetlannin paimenkoiran sotkemista pohjanpystykorvaan. Jos sellaista on tapahtunut, täytyy vain toivoa, että nenäpunkkipiiikki hoitelee roturisteymät. On kuitenkin muistettava, että avoin rotukirja on sitä varten, että maatiaiskoiria rekisteröidään. Jos suomenpystykorvaväki olisi sata vuotta sitten pelännyt rotumääritelmälle vieraita piirteitä ja viertasta geeniperimää, niin kovinkaan monta maatiaissuomenpystykorvaa ei olisi otettu rotuun. Koko suomenpystykorvarotu olisi jäänyt syntymättä. Tobikin rotuunotossa onnistuttiin mielestäni hyvin. Väittäisinpä, että Tobik oli lähempänä pohjanpystykorvan nykyistä rotumääritelmää, kuin yksikään rotuunotettu suomenpystykorva nykyistä spk:n rotumääritelmää, ehkä nyt kuitenkin Halli af Tampiota lukuunottamatta. Tuo oli ehkä aika mutkikkaasti sanottu. Siis Tobik oli tyypillisempi rotunsa edustaja kuin rotuunotetut spk:t olivat. Toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan.

Sitten toiseen asiaan, Olli Korhosen muistohaukkuihin, jotka pidetään Itä-Inarissa Kessin kairassa. Ensimmäistä kertaa linnunhaukkukokeet pidetään lähellä männyn metsänrjaa, todellisissa erämaaolosuhteissa. Tuomaripulan vuoksi osanottajamäärä jäi toivottua pienemmäksi. Kessin haukuissa jaetaan ylimääräisenä palkinton OK-kiertopalkinto, jonka säännöt julkaisen tällä foorumilla. Melestäni tämä kiertopalkinto liittyy juuri tähän Kukkoahon aloittamaan keskusteluun. OK-kiertopalkintosäännöt ovat tässä:



Olli Korhosen muistohaukkujen kiertopalkintosäännöt.


1) OK-kiertopalkinto jaetaan ylimääräisenä palkintona vuosittain järjestettävissä Olli Korhosen muistohaukuissa. Kiertopalkinnon jakamisella korostetaan rotuunotettujen luonnonkantaisten maatiaispohjanpystykorvien geeniperimän merkitystä pohjanpystykorvarodun käyttöominaisuuksien jalostuksessa. Samalla kannustetaan omistajia tuomaan erikoisrekisterissä olevia koiriansa käyttökokeisiin.


2) OK-kiertopalkinto jaetaan suurimman pistemäärän saavuttaneelle, erikoisrekisteriin merkitylle pohjanpystykorvalle.

3) OK-kiertopalkinnon voittaneen koiran omistaja saa palkinnon vuodeksi haltuunsa. Kiertopalkinto on palautettava ennen seuraavia Olli Korhosen muistohaukkuja järjestelytoimikunnalle.

4) Jokaisen voittajakoiran nimi kilpailutietoineen merkitään OK-kiertopalkintoon

5) Mikäli Olli Korhosen muistohaukkuja ei jonakin vuonna järjestetä tai OK-kiertopalkintoa ei voida muutoin jakaa, pysyy se edellisen voittajan hallussa kunnes seuraava kiertopalkinnon voittaja valitaan.

6) OK-kiertopalkinnon saa omakseen voittamalla palkinnon kolme kertaa.

7) Jos useampi erikoisrekisteriin merkitty pohjanpystykorva saa kilpailussa yhtä korkean pistemäärän, niin OK-kiertopalkinto jaetaan koiralle, jonka rekisterikirjassa on eniten tuntemattomia yksilöitä. Mikäli kiertopalkinnonn saaja ei ratkea tälläkään tavalla, voittaja ratkaistaan arvalla.

Olli Korhosen muistohaukkujen OK-kiertopalkinto jaetaan ensimmäistä kertaa 13.9.2008. Kiertopalkinnon lahjoittavat seuraavat, erikoisrekisteriin merkittyjä pohjanpystykorvia arvostavat kennelit: Kaikenriistan kennel-Marko Herraniemi, Kelokallen kennel-Kalle Ukonmaanaho, Marekon kennel-Esko Lääperi, Pakkasrustan kennel-Ari Juntunen, Riekkorannan kennel-Ismo Korteniemi, Viljakoiran kennel-Tapio Kokko.

[Kytösavu]

"Totta on sekin, että me emme tietystikään halua kaatuilevia pohjanpystykorvia."

Kukapa niitä haluaisikaan, enempää. Alkaa vi...taa jatkuva piikittely terveestä luonnonkantaisesti paikkatakista verrattuna suomenpystykorvaan. Penkokaa tiedossakin olevat asiat, ja kaivakaa loputkin.

[DogHolliday]

On se huvittavaa kun on kaksi näin hienoa koirarotua ja tarvitsee aina piikitellä.
Totuushan lienee kuitenkin se,että kaikissa koiraroduissa on jostain syystä kaatuilevia yksilöitä,muistaakseni puhutaan useista prosenteista
per populaatio.
Eivätkä nämä ole suinkaan kaikki perinnöllisiä vaan johtuvat koirien geneettisestä luonteesta (vrt . -piip- Sapiens).
Suomen Pystykorva järjestö on esimerkillisesti halunnut kitkeä pois perinnöllisesti sairaat ja saanut tämän johdosta maineen,että
kyseessä olisi erityisen ongelmallinen rotu.
Rodun elinvoima tulee tehollisen popilaation koosta,josta kannattaa olla huolissaan pitkässä juoksussa.

[V_P_K]

Tässä olisi pari otosta Tobikin tuonnin seurauksista, Tobikilaisella nartulla nalkissa kaverina ruotsalaista perua oleva uros. Pentukuva on tämänpäiväinen, porukalla ikää 2-5 tuntia...

[Arviitti]

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoir ... 4356/06&R= ei ainakaan kovin hyviä näyttelytuloksia ole vielä tobikin jälkeläisille tullu...toivotaan että Lint-kokeissa tulokset paranee.

[Jeppe]

Ylikorkeitako vai jotain muuta?

[-ts-]

Missä lie aktiivisuus koerintamalla? Tähän mennessä tallennetaan lokakuun puolenvälin koetuloksia ja vain yhdellä pennulla 27:stä on kirjautunut koetulos, sekin on jäänyt keskinkertaisille hakupisteille. Jälkeläisten omistajat ovat vastuullisessa asemassa todistamassa Tobikin metsäverisyyttä lintujen osalta, kun kerran Tobik ei itse siihen "virallisesti" kerennyt. Kunhan vaan ei olisi meillä rodussa kytevää pommia!

[ismo korteniemi]

Mukava, että Tobik-aihe kiinnostaa jälleen. Arviiti, Jeppe ja ts yrittävät tulkita tilastoja hiukan liian yksipuolisesti. Tobikin jälkeläisistä neljää on käytetty näyttelyssä. Niistä kaksi, Mahti ja Tervas, on hylätty ylikorkeuden vuoksi. Sen sijaan Sasha alitti mittauksessa hiuksen hienosti alarajan. Natalja puolestaan on saanut arvosanan hyvä. Minusta tulos on juuri sellainen, kun se rotuunotetun uroksen jälkeläisillä pitää olla. Rotuunotolla haetaan biologista biodiversiteettiä eli monimuotoisuutta. Maatiaisyksilöiden geenperimä tuleekin olla laajempi, kuin jalostetuilla yksilöillä. Tämä monimuotoisuus antaa lisää jalostusmahdollisuuksia siinä vaiheessa, kun ollaan pussinperällä, niin kuin monen koirarodun kohdalla paraikaa ollaan. Olkaamme siis iloisia siitä, että havaitsemme Tobikin tuoneen biodiversiteettiä pohjanpystykorvarotuumme. On tosin huomattava, että neljä viidestä Tobikin astumasta nartusta oli ER-rekisterissä. Kyllähän sitä monimuotoisuutta sieltäkin suunnalta tulee. Totta on sekin, että jokaisen viiden nartun lähisuvusta taitaa löytyä ylikorkeita yksilöitä hyvinkin läheltä. Vielä kun otamme huomioon, että heteroosivaikutus näissä parituksissa oli todellinen (sukusiitosaste oli aivan oikeasti nollassa), niin ylikorkeushan siitä seuraa. Tasaisen ihannekorkeaan koirakantaan pääsemme vain tiukalla sukusiitoksella.

ts oli huolissaan vähistä lint-tuloksista. Mielestäni nuoria koiria ei pidäkään viedä kokeisiin näin huonoina lintusyksyinä. Siinä käy juuri niin kuin Jullelle kävi. Alueella oli lintujen sijaan sopuleita ja hirvi, joiden kanssa koeaika kului rattoisasti. Suosittelen ts:sää purkamaan pelkopomminsa soittelemalla suvantobikilaisten koirien omistajille. Minulta löytyy osa osoitetiedoista ja emäkoirien omistajilta saa varmaan loput tiedot. Tuskinpa ne kaikki 27 koiranomistajaa valehtelevat Tobikin eduksi. Suosittelen siis soittamaan ja poistamaan pelot itseltään. Ei kai tuollaisen pelon kanssa kannata vuosikausia elellä.

Kaikki kolme tilastonikkaria olivat unohtaneet erittäin olennaisen asian, nimittäin pevisakäynnit. Neljä tobikilaista on käynyt pevisassa ja kaikki ovat terveitä! Eikös se ole tärkeämpää kuin näyttelytulokset, vai mitä Arviiti?

Yleisesti ottaen pohjanpystykorvarodun jalostuksessa on laadittu mahdoton yhtälö. Näyttelyiden arvostelukriteerejä kiristetään joka puolelta samaan aikaan, kun sukusiitosastetta pyritään laskemaan mahdollisimman alas. Yritetään yhdistää tuli ja vesi. Säkäkorkeuskriteerit ovat tiukempia kuin millään muulla arktisella pystykorvarodulla ja jopa väritykseen aletaan puuttua järjettömän tiukalla tavalla. Jos sukusiitosasteen tavoitteena on nolla, niin vain osa kunkin pentueen yksilöistä täyttää nämä näyttelykoirakriteerit. Näkisin, että tässä ollaan jakamassa rotua kahtia, näyttelylinjaan ja käyttölinjaan. En ymmärrä, miksi tuomarikuntamme on valmis tekemään sellaista. Käyttölinjalaisten kannattaakin viedä koiransa ulkomaisille tuomareille, jotka ovat näkemyksissään avarakatseisempia.

Uusi Koiramme-lehti (12/2008) ilmestyi. Sivuilla 6-9 on mielenkiintoinen juttu, joka kannattaa lukea. Otsikko on "Koirat ovat osa biodiversiteettiä". Esim. sivulla 8 lukee seuraavaa "Geenipankkiin voitaisiin ottaa sopivia koiria myös virallisen rekisterin ulkopuolelta samoin periaattein kuin aikanaan toimittiin vaikkapa kantakirjaamattomilla pohjoissuomenkarjan eläimillä. Ne hyväksyttiin rotuun omistajan kertomusten, eläimen ulkomuodon ja käyttöominaisuuksien perusteella. Nykyään myös DNA-testauksella voidaan tarkastaa, onko eläin risteytynyt muihin rotuihin. Pohjanpystykorvan kuuluminen eläingeenivaraohjelmaamme olisi perusteltua, sillä rodun kantakoirat ovat niin suurelta osin peräisin Suomesta""

Tällä tasolla Koiramme-lehti käsittelee jo koira-asioita. Milloinkahan pohjanpystykorvaväen fundamentalistisiipi yltää näihin sfääreihin? Minusta tuo Koiramme-lehden biodiversiteettijuttu sopii hyvin ohjenuoraksi niille, jotka päättävät pohjanpystykorvarodun rotukirjan uudelleen avaamisesta. Lukekaa ihmeessä! Samalla toivotan kaikille lukijoilleni Hyvää Joulua!

[Arviitti]

Minusta rotuunotto on hieno ja tarpeellinenki asia pohjanpystykorvien jalostuksessa. Ainoa epäilyttävä asia tässä koko hommassa on ollut tahdittomuus ja maltittomuus jos näin voi sanoa. Sekä kennelliiton jalostusohjeiden noudattaminen. En usko että niitä ohjeita on huvin vuoksi tehty. Jos jälkeläisistä tulee hyviä riistakoiria niin onneksi olkoon, mutta jos riistavietti on kadoksissa niin siinä tulee aika iso lovi pieneen pohjanpystykorvapopulaatioon. Samoin ylikorkeudessa, jos suurin osa tobikin jälkeläisistä ovat liian korkeita. Maltilla ja parilla pentueella ainakin alkuunsa olisi saatu jo riittävästi tuloksia. Mitä mieltä olet tähän ismo?

[Arviitti]

Niin ja olisi tosiaan mukava kuulla tobikin jälkeläisten omistajienki mielipiteitä, kommentteja ja kokemuksia. !

[Jeppe]

Arviiti, Jeppe ja ts yrittävät tulkita tilastoja hiukan liian yksipuolisesti.

Omalta kohdaltani haluan todeta, että en ole mielestäni alkanut tilastoja tulkitsemaan. (ainakaan kovin väärään suuntaan). Kolmessa eri pentueessa esiintynyt hylätty näyttelyarvostelu vain johti omassa logiikassani ensimmäisenä juuri tuohon Ismon vahvistamaan ylikorkeuteen. Suurempia intohimoja asiaan ei osaltani liity, lähinnä erikoisen projektin herättämää mielenkiintoa. Koiria en ole todennut hyviksi, enkä huonoiksi. Aika näyttää mitä jälkeläisistä tulee.

[ukko]

Vuosikirjasta ei mittaa löydy mutta 2005 vuosikirja kertoo ylikorkeasta jälkeläisestä. Oletko vakuuttunut siitä että koiran käyttö on omiaan pienentämään jälkipolven kokoa?

Tiedustelin jo pari vuotta sitten tuon korkeuden perään jolloin minusta oli jo nähtävissä mitä tuleman pitää. Sain silloin ylimielisiä ja ympäripyöreitä vastauksia. Nyt kun ihan syystä samaan kiinnittävät huomionsa muutkin kysyisinkin milloin kasvattajassa alkaa ilmetä tervettä kriittisyyttä omiin jalostusvalintoihin? Olisiko pentueissa tullut tehdä aitoa harkintaa karsinnan suhteen? Kun en tuota tiedettä hallitse kysyisin vielä, kuinka geenipankkiin voitaisiin ottaa sellaisten yksilöiden jälkeläisiä joiden käyttöominaisuudet perustuvat vain kasvattajan uskotteluun?

[V_P_K]

Koko rotuunottotouhu on liki tarkoituksellista rotumääritelmän aisojen potkimista. Ei voi olla 100% varmaa tietoa mitä ensimmäisissä sukupolvissa seuraa. Ulkomuodossa jonkinlainen takapakki lienee vähintäänkin todennäköistä. Toisinaan kyllä tuntuu että ppk: n rotumääritelmää ei kunnioiteta sitäkään vertaa olemassolevien sukujen jalostuksessa, esim. näyttävännäköiset tuuheat hännät ja kaulukset (ulkomuototuomareissako syy tähän?). Rotuunoton perimmäinen ajatus on kuitenkin perimän laajentaminen ja sen myötä terve rotu tulevaisuudessakin. Poikkeamat korkeudessa + ja -, värierot jne. kyllä tasoittuvat kun aikaa ja koirasukupolvia kuluu. Kyllä Tobikinkin jälkeläisistä alkavat seuloutua käyttöominaisuuksiltaan parhaat koirat suvunjatkajiksi, heikommat linjat karsiintuvat aikanaan pois. Näistä karjalaisista tuskin kukaan on näyttelyvoittajaa itselleen etsimässä.
Keskustelussa Tobikin rotuunotosta ja sen seurauksista on ikävä negatiivinen sävy, Ismon tuntien voin todeta herran olevan palavasieluisimpia tuntemiani ppk: n ystäviä.

[VALLE]

Olen myös vakuuttunut Ismon pyrkimyksestä edistää pohjanpystykorvaa rotuna. Kasvattajana hän on onnistunut saamaan erittäin riistaviettisiä jälkeläisiä. Ylikorkeudet ja muut rotumääritelmän vastaiset ominaisuudet saadaan kyllä järkevillä jalostusvalinnoilla kuriin. Mielestäni ei ole järkevää yhdistää tietoisesti koiria jotka ovat tai joilla on lähisuvussa selvästi ylikorkeita koiria. Ulkomuoto lienee helpompi korjata kuin riistavietti. Tässä asiassa taitais olla miettimistä pikemminkin useimmilla muilla kasvattajilla?
Olisin toivonut että tobikkia olisi käytettu jalostukseen aikanaan erisukuisiin narttuihin. Olisiko ollut vaihtoehtoja tarjolla?
Ensi syksynä uskon ja toivon tulevan lisää koetuloksia tobikin pennuille.
Nyt olis aika alkaa suunnittelemaan delekaation lähettämistä idänihmemaahan. Ismo, lähdetkö noutamaan vielä sitä viimeistä rotuunotettavaa?