Tobikin rotuunottotiedot

[ismo korteniemi]

Näyttää tämä Tobik-palsta menevän allekirjoittaneen synkäksi yksinpuheluksi. Missä luuraavat kriitikot? Edellisessä kirjoituksessani mainitsin, että Vienan Karjalan kartoitusreissuillamme havaitsin kyläkoirakannassa olevan vielä runsaasti harmaata ja riistanväriä, vaikka varsinaisesti Venäjän puolella ei harmaita pystykorvarotuja olekkaan. Perttolan kirjaa selatessani huomasin, että sivulla 18 lukee seuraavaa: "Vuosisadan vaihteeseen tultaessa kyläkuvassa koirien enemmistön muodostivat harmahtavat piirteiltään erilaiset pystykorvat." Näin siis sata vuotta sitten. Ei mitään uutta auringon alla.

Edellisen kirjoituksen jälkeen sain kännykkääni seuraavanlaisen tiivistetyn viestin: "Metsästys ja kalastus/toukok. 1999: jutussa ´Jäljityskoirien tarve kasvaa karhukannan mukana´ s.24 luotettavan karhunjäljityskoiran omistaja Erkki Yläjärvi toteaa: ´Entisaikojen parhaat ja riistaverisimmät karhukoirat olivat usein sudenkarvaisia ja töpöhäntäisiä eli nykysääntöjen mukaan värivikaisia. Hyviä riistaverisiä sukuja lopetettiin, koska koirien ulkonäkö ei vastannut toivottuja ihanteita´.

Vaikka tekstiviesti menee vahvasti karhukoirapuolelle, niin sen sanoma on harvinaisen ajankohtainen meille pohjanpystykorvaharrastajille. Meidän ei tule sammuttaa sellaisia sukulinjoja, joiden ulkomuoto ei vastaa tämän päivän muoti-ihannetta. Tämä sanoma on tullut selväksi myös Hannes Lohen tutkimusten myötä. Valitettavaa on ollut kuitenkin havaita, että järjestömme virallinen reaktio on ollut aivan päinvastainen. Pohjanpystykorvan rotumääritelmän tulkinta on tiukentunut viimeisen kahden vuoden aikana. Suurennuslasin alle on joutunut erityisesti korkeus ja väritys. Ja kuitenkin kyse on käyttökoirarodusta. Viime vuosien geenitutkimukset osoittavat, että yksittäisten lajien geenimäärät ovat paljon vähäisempiä kuin ennen oletettiin. Näin ollen yksikin geenipari saattaa vaikuttaa moneen ominaisuuteen. Kun lähdemme karsimaan tiettyä ei-toivottua ominaisuutta, niin siinä voi mennä lapsi pesuveden mukana. Menetämme kaupan päälle siis jotain toivottuakin. Mikä sitten onkaan nk. roska-DNA:n merkitys koiranjalostukselle. Se ei nimittäin ole nimensä mukaisesti roskaa, vaan kenties hyvinkin tarpeellista perinnöllistä ainesta, jota heitämme hukkaan, kun homogenisoimme koirakantaa.

Karhukoiratekstiviestin jälkeen sain sähköpostia Pietarista, eräältä SPJ:n jäseneltä. Sähköposti oli lähetetty 4.3.2008. Laitan tähän pätkän viestiä, johon olen lisännyt ä- ja ö-pilkut: "Kävelin eilen illalla kaupungin keskustan liepeillä tai oikeastaan lähes ydinkeskustassa. Oikaisin suurten kerrostalojen sisäpihan kautta, ja siellä näin mummon ulkoiluttavan pohjanpystykorvaa (tai ainakin täsmälleen samannäköistä koiraa kuin meidän pohjanpystykorvat ovat) ja menin juttusille. Mummo kertoi kysyessäni, että koira on karhukoira. Minä siihen, että eikös tämä ole karjalanlaika, johon mummo vastasi, että kutsutaan tätä rotua silläkin nimellä. Hän sanoi nimityksen karhukoira tulevan siitä, että tämä on niin hyvä karhun metsästyksessä. Mummo kertoi, että koira on vähän hankala pitää kaupungissa. Koira oli ostettu jossakin lähellä asuvalta kasvattajalta. Hän ei tiennyt tarkemmin mistä... Turkki oli ohut, mikä johtuu varmaan kerrostaloasumisesta."

Seuraavassa sähköpostissa kirjoittaja harmittelee, että kamera ja muistiinpanovälineet eivät olleet mukana. Ulkomuotoa hän tarkentaa seuraavasti: "minusta se oli täysin samanlainen kuin meidän hyvärakenteiset pohjanpystykorvat". Vieläpä hän kertoi nähneensä puoli vuotta sitten myös Kostamuksessa pohjanpystykorvan tyyppisen koiran.

Vienan Karjala -hanke elää omaa elämäänsä. SPJ:n jäsenet ja muut koirista kiinnostuneet ihmiset pitävät silmänsä auki Venäjän puolella liikkuessaan. Olemme saaneet useita rajantakaisia yhteydenottoja viime vuosina, mutta kyllä tämä Pietarin havainto on kaikkein tärkein.

Olen Juho Perttolan kanssa samaa mieltä siinä, että suomalaisten pystykorvarotujen (joihin katson ppk;n kuuluvan) historiallinen tausta on täydellisen hämärän peitossa. Nyt kuitenkin minusta tuntuu sille, että jotain on aukenemassa pohjanpystykorvan kohdalla. Lasketaanpa muutamia asioita yhteen. Ensinnäkin Pääjärvellä sijainnut Anatoli Moltchanovin karjalanlaika-tarha, sitten tämä Pietarin karjalanlaikatarha. Entäpä Pietarin eläintieteellisen museon täytetty pohjanpystykorva/karjalanlaika, jonka Rune Samuelsson nimitti sertin koiraksi ja josta Matti Kuivilakin kertoi meille Karjalaan lähtijöille. Tämän Pietarin eläintieteellisen museon täytetyn pohjiksen kuvasi Heidi Lahtinen viime kesänä, ja kuva julkaistaan kohta ilmestyvässä SPJ:n 70-vuotisjulkaisussa. Sitten, eräs pieni yksityiskohta, josta Kokko-Tapio huomautti minulle. Norrbottenspets-pohjanpystykorvan ensimmäinen versio oli "norrbottenin haukkuva lintukoira". Sen jalostusyössä ja rotumääritelmän laadinnassa oli innolla mukana eräs "Löjtnant Kantzov", kuten norrbottenspets-historik kertoo. Onko "Kantzov" venäläinen, ja jos on, voitaisiinko siitä vetää mitään yhteyksiä karjalanlaikoihin. Norrbottenin haukkuva lintukoira-rotu keksittiin suurin piirtein samoihin aikoihin, kun tuo Pietarin täytetty pohjanpystykorva/karjalanlaika asetettiin eläinmuseon jalustalle (v.1906).

Nyt siis kaikki Pietarin kävijät. Pitäkää silmänne ja korvanne auki, kamera valmiina ja muistiinpanovälineet taskussa. Kun näettä pohjanpystykorvan näköisen koiran, ottakaa omistajan ja kasvattajan yhteystiedot ylös. Tietoja voi lähettää esim. osoitteeseen ismo.korteniemi@rovaniemi.fi.

Sitten sokerina pohjalla minun on mainittava vielä yhdestä yhteydenotosta. Muuan aktiivi ppk-harrastaja kehoitti katsomaan erään sharpei-kennelin kuvia. Uutiset-linkin alla on kuvattuna kiinalainen pohjanpystykorva Kiinassa pidetyn koiranäyttelyn sharpeikehän reunalta, yleisön joukosta. Kyseessä on kuulema nk. tang-koira. Suorat jalat todistanevat kiinalaisesta jalostustyöstä Linkki on tässä, katsokaa ja ihmetelkää tätä pohjanpystykorvamysteeriä: http://koti.phnet.fi/kikanpei/ ja katsokaa UUTISIA kohta.

[IKa]

Uutiset-linkin alla on kuvattuna kiinalainen pohjanpystykorva Kiinassa pidetyn koiranäyttelyn sharpeikehän reunalta, yleisön joukosta. Kyseessä on kuulema nk. tang-koira. Suorat jalat todistanevat kiinalaisesta jalostustyöstä

Tämä oli niin mielenkiintoinen linkki ja kuva, että täytyi ihan kysäistä mikä tämä "tang-koira" oikein on - siis niiltä, jotka jotain maailman erilaisista alkuperäiskoirista tietävät. Vastaukseksi sain mm. seuraavaa:

Tang-koira (kiinaksi tang gou) kuvaa koiraa, joka on fyysisesti samankaltainen, kuin ne koirat, joita oli Tang dynastian aikana (noin 600-900 AD), jota kutsutaan yleisesti Kiinan Kulta-ajaksi. (Ilmeisesti näiden koirien jäännöksiä on löytynyt kaivauksissa tai ehkäpä kuvia/keramiikkaa taiteessa) Tang gou on hyvin yleinen nimitys Kiinan maatiaiskoirille varsinkin etelässä Guangdongin maakunnassa.

Tang gou ei siten ole mikään varsinainen "rotu", vaan yhteinen nimitys Kiinan eteläisen maaseudun koirille. Yleensä "tang gou" käännetään teksteihin nimellä "kiinalainen piski/rakkikoira/maatiainen. Tämä nimitys on kuitenkin jokseenkin halventava, sillä nykyinen Guangdongin maakunnan kiinanpystykorva (chow chow) ja shar pei ovat kehittyneet tästä alkuperäisestä tang gou populaatiosta.

Koska kiinalainen kynologia on noususuunnassa, on mahdollista, että jotkin tang gou-tyypit/linjat/kannat saavuttavat rotustatuksen.

Kuvan kaltaisia koiria on maaseudulla käytetty linnun ja jäniksen metsästyksessä - siis samaan käyttötarkoitukseen kuin näitä meidän pohjoisia "tang goun serkkuja".

Voimme kyllä jäljittää koirien alkuperän itään, sillä onhan Peter Savolainen sijoittanut kesykoiran alkukodiksi Itä-Aasian, joten ei ole mikään ihme jos samankaltaisia koiratyyppejä löytyy myös idempää, kuin Venäjältä. Samoin Janice Koler-Matznik on tehnyt yhteenvedon, että kesykoira polveutuu nyky-Kiinan alueella eläneestä pienikokoisesta koiraeläimestä Canis lupus variabiliksesta 100-200.000 vuoden takaa.

Mutta ei kai ole Ismon tarkoitus, että populaation vahvistusta haettaisiin noin kaukaa?

[IKa]

Sainpa viestiä myös Intialaiselta s-postitutultani, joka kertoo vastaavanlaisia koiria esiintyvän koillis-Intian kolmessa osavaltiossa Manipurissa, Mizoramissa ja Tripurassa. Kaksi näistä osavaltioista rajautuu Myanmariin (Burma). Siten voidaan havaita jatkumo Intiasta, Myanmarin ja Yunnanin kautta Guandongiin, jossa esiintyy tämän tyyppisiä maatiaiskoiria. Tiibet, josta löytyy monia alkukantaisia koiria asettuu näiden kahden alueen väliin (siis tämän em. jatkumoalueen ja Tang dynastian ajan Kiinan, joka asettui nyky-Kiinan alueelta Tiibetin ja Mongolian välistä aina nyky-Kirgiisiaan ja nyky-Kazakstaniin)

[IKa]

Sen jalostusyössä ja rotumääritelmän laadinnassa oli innolla mukana eräs "Löjtnant Kantzov", kuten norrbottenspets-historik kertoo. Onko "Kantzov" venäläinen, ja jos on, voitaisiinko siitä vetää mitään yhteyksiä karjalanlaikoihin.

Kyseinen leike on Ruotsin haukkuvien lintukoirien sivulta "historia" http://www.ssf-spetsar.nu/
Löjtnant Kantzov i Boden var en av de första som intresserade sig för rasen, han skriver 1911 i brev till kennelklubben att han ända sedan 1907 med stort intresse noterat allt om Norrbottens fågelhund.

spekulointia ja googlausta:
Siispä, miksi luutnantti Kantzov oli Bodenissa? No sinne oli alettu rakentaa linnoitusta (fästning) vuonna 1901 ja tietty armeijan miehiä tarvittiin.

http://sv.wikipedia.org/wiki/Bodens_f%C3%A4stning

Korkea-arvoiset upseerit (kuten luutnantit) olivat varmaankin aatelisia. Kuka siis oli tämä Kanzov? Venäläinen? Kuinka venäläinen ymmärtäisi kirjoittaa kenneliitolle ja miksi? Tuskin - ehkäpä kuitenkin ruotsalainen - alunalkujaan Saksan pommerilaista sukua (puolalaista?)

http://en.wikipedia.org/wiki/Von_Kantzow

von Kantzow is the name of a noble family from the German part of Pommern, and is sometimes listed without the leading von. This family gained noble status in Sweden in 1812, was declared to be of baron status in 1821, and was introduced in Sweden's House of Knights in 1822 as family no. 376.

http://en.wikipedia.org/wiki/Pommern

Mutta tuskin hän mikään silmäätekevä Bodenin linnoituksessa oli, sillä mitään muuta tietoa ei hänestä löydy edes etunimeä/nimiä (ainakaan googlaamalla)

Erilaisilla hakusanoilla löytyy Kanzov kirjoitettuna eri tavoin - löytyy myös "vanhempi" luutnantti Kantzow (Johan Albert Kantzow, löjtnant) 1800-luvun lopulla.

[JussiH]

Heh!
Kohta varmasti joku on tuomassa Kiinasta "pohjanpystykorvaa", siis tosiasiassa ateriaksi tarkoitettua pystykorvan näköistä ilmestystä, jonka perinnöllisiin ominaisuuksiin kuuluu takakinkun maukkaus.. Siis hieman karrikoidusti ja huumorilla näin.
Vaikka en tosiaan mikään rotuasiantuntija tai jalostusguru missään nimessä olekaan, niin eiköhän noita "vieraita" geenejä olisi hyvä etsiä noista kotimaassa olevista, katoavista suvuista. Tällöin palveltaisiin ehkä vähän paremmin metsästyskoiran jalostusta...

[ismo korteniemi]

Rotuunottokriteerit eivät mainitse mitään valtakuntien välisistä rajoista, ei edes maanosien välisistä rajoista. Jos vain tuota tang-koiraa käytetään esim. Himalajan etelärinteiden havumetsävyöhykkeellä sikäläisten teliperämetsojen haukuttamiseen ja alasampumiseen, niin johan sellaisia koiria kannattaa ottaa rotuun. Jos Kiinasta vielä löytyisi kokonainen populaatio, ja se populaatio voitaisiin todeta geenitutkimuksilla pohjanpystykorvan lähisukulaiseksi, niin ei muuta kun muodostetaan suomalais-aasialainen pohjanpystykorvarotu. Ruotsalaisetkin voitaisiin ottaa mukaan, jos ovat kiltisti.

Syksyllä 2005 nimimerkki PM linkitti tälle keskustelupalstalle Pekingistä otetun koirakuvan. Eräs rovaniemeläinen pohjanpystykorvaharrastaja oli kuvannut keskeltä Pekingkiä ilmielävän pohjanpystykorvan/tangkoiran jonkinlaiset jäljitysvaljaat selässään. Harmi, että kuva on moderoitu pois. Voisikohan PM linkittää sen uudelleen? Kiinasta on siis löydetty jo kaksi sikäläistä pohjanpystykorvaa. Mielenkiintoinen juttu!

Ika kertoi mielenkiintoisia tietoja Intian puolelta. Minä puolestani lisään vielä sen, että Thaimaassa on sellainen rotu kuin Thai Bangaew Dog, jossa on hyvin pohjanpystykorvamaisia yksilöitä. Valokuvien ja thaimaankävijöiden kertomusten perusteella sikäläinen katukoirakanta on kuin pohjanpystykorvan maatiaiskantaa. Jopa koirien karvapeite on kaksinkertainen, siellä subtropiikissakin.

Pietarin karjalanlaikatarha lienee se sylttytehdas, joka tuottaa selviä pohjanpystykorvia Viipurilaisille koiratarhoille. Esim. Viipurin koirat ry:n sivuilla, Irinan tarhan esittelysivulla on parikin tällaista kaunista pohjanpystykorvaa.

Laitan Riekkorannan Vienan kuvan, joka on otettu jouluna 2007. Viena on siinä noin 10 kk vanha.

[PM]

Niin todella linkitin sinne "pohjanpystykorvan" kuvan, joka oli otettu Pekingissä. Tapahtumaikaa en varmalla muista.

Tämä kuva on ihan hupijuttu. Sen lähettämistä edelsi T Kokon vahdikas kirjoitus pohjanpystykorvan hakureissujen laajentamiseta aina Vienanmerelle saakka. Tai jotakin sinnepäin. Minuun iski leikkimielinen koiruus.

Kirjoitin jotenkin siihen tapaan, että miksi lopettaa Vienanmereen, ei muuta kuin etelästä hieman koukaten itää kohti aina Pekingiin saakka. Pekingin "pohjanoystykorvalla" oli todellisuudessa pystykorvan ja ajokoiran korvien välimaastossta olevat korvat. Korvia vähän korjattiin pystympään nykytekniikan sallimin keinoin. Siksi kirjoitin jotenkin siihen tapaan, että kutakuinkin kuvan kaltainen koira kuvattiin Pekingissä. Tai jotakin vastaavaa. Silloin ajattelin, että tuollainen sanamuoto viimeistään paljastaa kyseessä olevan jekun.

No mutta nyt sitä ollaan menossa Tiibettiin saakka.

Koiran valokuvaaminen on vaikeaa. Jos jotakin koiran rakenteesta ottamillani kuvilla haluaisin esittää, ottaisin aina kuvan seisovasta koirasta. Siltä sivulta, kummalla puolen pystykorva häntäänsä kantaa. Ja vielä vähän etuviistosta, niin kuva kertoo jotakin myös rinnan leveydestä.

Vielä kerran. Kuvaa en ollut missään nimessä tarkoittanut vakavasti otettavaksi.

[ismo korteniemi]

Kas kummaa. Olen keskustellut kuvasta pariinkin otteeseen valokuvaajan kanssa. Hän ei kyllä kertonut mitään tuollaista. Pitääpä ottaa asia puheeksi vielä kolmannenkin kerran.

[PM]

Kuvan ottajalla ei ole asiaan muuta osuutta kuin se, että hän näytti minulle laajan kuvasarjan Kiinan matkaltaan. Pyynnöstäni hän lähetti "pohjanpystykorvakuvan" minulle sähköisessä muodossa.
Kaikesta lopusta minä olen yksin vastuussa.

[JussiH]

Juu ja joo
Kumminkaiman velipuolen mummovainaa oli Bahamasaarten reissullaan nähnyt sikäläisen valkopohjaisen ja vieläpä pystykorvaisenkin koiran (saattaisi varmaankin olla ihan puhdas pohjanpystykorva, kun katsoo niillä sopivasti tummentavilla laseilla). Olipa tämä kummajainen kuulemma erään paikallisen taksikuskin mukaan haukkunut varmuudella papukaijaa. Eikun äkkiä sinne ja ...
Alkaa heittää isoa volttia kierteellä tämä geenien etsintä. Saattaa mennä pääkin pyörälle...
Onneksi kukaan ei kai tosissaan tuommosia mieti...
Tosiasiassa on mukava odotella pohjanpystykorvan pentua, jonka vanhemmat ja esisellaiset ovat lähtöisin ihan täältä kylmästä pohjolasta. Jos vaikka saisi koiran, jonka kanssa Suomalaisessa metsässä tapahtuu. ..tuttaisi liikaa, jos olisin hakenut Kiinasta tuommoisen Tang-koiran, joka ei suostuisikaan yhteistyöhön kotimaisen metson purressa nokkaansa. Turhan kallista vihtavuoren jalostukseen, kun sekarotusia saa Suomestakin ilmaiseksi...

[ismo korteniemi]

Kyllä se pekingiläinen on taittokorvaisenakin versiona sen verran pohjalaisen näköinen, että laitahan kuva uudestaan palstalle PM.

[markku k]

Olen enempi vain seuraillut Tobik tarinoita ja astutinpa minäkin oman narttuni Ruskan Tobikilla ja pentuja Ruska pyöräytti peräti 9 pentua, joista 8 jäi henkiin ja olisi jäänyt se yhdeksäskin, mutta synnytys oli pitkä. Jätin itselleni pentueesta mieleiseni nartun ja muutaman linnunkin sain haukkuun ammutuksi (Posiolla paljon lintuja sekä minulla hyvä tuuri). Pihlasta tuli aika varhaiskypsä sekä todella riistaverinen ja terävä koira. Minä olen kyllä enempi kuin tyytyväinen Ruskan ja Tobikin jälkeläiseen. Mitä muut pentujen omistajat sitten saivat? Kun olen ollut yhteydessä, niin onpa jollekin ammuttu (6kk) jopa hirvi vanhemman koiran kanssa suoritettuun yhteishaukkuun ja muillekkin on hirvihaukkuja sekä lintupudotuksia tullut. Paljonhan tuo koiran onnistuminen on isännästä, riistamaista ja vaikka mistä kiinni, mutta paljon se koiran perimäkin tekee ja ennenkaikkea tuuri metillä. Mitä tulee haukkumiseen pihalla niin tyhjää ei onneksi haukuta, mutta orava, harakat ja liian kesyt ketut saavat ääntä aikaseksi ihan riittämiin. Ja minä kun asun metän reunassa niin haukuttavaa riittää. Pihlan säkä on n. 43cm, joten kohtalaisen iso narttu. Pevisassa on Tobikin ja Ruskan pennuista käynyt ainakin kaksi, ja onneksi ovat olleet terveitä. Pihlaa en ole vielä käyttänyt pevisassa, käytän kyllä ja sitten viimmeistään jos teetän joskus Pihlalla pennut, mutta siihen menee vielä pitkä tovi. Antaahan juosta nuo pahimmat pentuuven huimuuden pois. Tähän asti siis kaikki ihan hyvin. Rotuunotetun koiran käyttäminen jalostuksessa on aina riski ja joskus se kannattaa joskus ei. Vain aika sekä tulokset metsässä sekä ennen kaikkea terve koira näyttää miten on käynyt.

T. Markku

[pasi härkönen]

ANI&TOBIK ja tämmösiä tuli kun vähän kasvoivat.

Välillä syödään.

Tullaanpa pihalle kattelemaan..

Myös kaikki nämä pennut osoittivat syksyllä kiinnostusta riistaa kohtaan. Linnusta hirveen.

[ismo korteniemi]

Tobik eli Suvantobik (ER54356/06) on kuollut. Vanhuuden vaivoja poteva Tobik lopetettiin lauantaina 24.5.2008 Pellon Ruuhijärven Yhtymämaassa. Kevätyö oli kauneimmillaan, kun Tobik kohtasi matkansa pään. Yölaulajat, laulurastas ja punarinta soittelivat kevään tuloa Yhtymämaassa, joka lienee saanut nimensä muinaisten peuranpyytäjien tavasta kokoontua kyseiselle maakannakselle yhteispyynnin aloitukseen. Tobik on haudattu mökkini takapihalle edesmenneen mainion suomenpystykorvani Killin viereen.

Tobik syntyi Venäjän Vienan Karjalassa Suvannon kylän takametsissä 1990-luvun puolivälin tienoilla. Tobikin vanhemmat olivat karjalanlaikoja. Tobikin isä oli ulkomuodoltaan täsmälleen Tobikin kaltainan ja sen omisti puutavarakuski Nikolai Sahnatski. Omistajansa hylkäämä riistanvärinen Dasha-emä synnytti pentueensa metsään, josta pääjärveläinen Aleksanteri Skrinnik löysi ne.

Tobik löydettiin SPJ:n organisoiman Vienan Karjala -hankkeen ansiosta. Suomeen se tuotiiin marraskuun lopulla 2006. Pian Suomeen tulon jälkeen Tobik todettiin pevisa-terveeksi ja hyväksyttiin pohjanpystykorvarotuun yleisarvosanalla erinomainen. Kennelliitto rekisteröi Tobikin nimellä Suvantobik (ER54356/06). Suomeen tullessaan Tobik oli siis kenties reilustikin yli kymmenvuotias. Alkuvuodesta 2007 Tobikin toisessa etujalassa ollut puremahaava alkoi tulehtua eikä siihen suomalaiset antibiootit juurikaan tehonneet. Puremahaava oli tullut syksyllä 2006 Pääjärvellä koiratappelussa. Tobikin korkea ikä, jalassa oleva tulehdus ja eräiden piirien aloittama parjauskampanja kypsyttivät mielessäni päätöksen astuttaa Tobikilla maksimaalinen määrä narttuja mahdollisimman pian. Ensimmäisenä astutin omistamani Nätti-nartun (ER 23656/01). Onneksi löytyi vielä neljä itsenäisesti ajattelevaa ja ennakkoluulotonta nartunomistajaa, jotka olivat valmiita tuomaan koiransa Tobikin luo astutettavaksi. Tässä yhteydessä lausun heille parhaimmat kiitokset pohjapystykorvarodun eteen tehdystä työstä. Astutusten tuloksena syntyi 32 pentua, joista 27 jäi eloon. Pentueet olivat siis huomattavan suuria. Kaikki syntyneet pennut olivat ulkomuodoltaan selviä pohjanpystykorvia. Saamieni tietojeni mukaan jokainen pentu haukkui riistaa jo ensimmäisenä syksynä ja noin puolelle ammuttiin metsälintuja haukkuun, yhdelle jopa hirvikin vanhemman koiran seurassa.

Tobikin jalan krooninen tulehdus esti sen treenaamisen syksyn metsästykseen. Kuitenkin käytin sitä kymmenkunta kertaa metsässä syksyllä 2007, jolloin se vajaakuntoisenakin osoitti riistaviettinsä. Haku oli useinmiten erinomainen, tosin joskus liian laaja. Ensimmäisellä reissulla Tobik otti useamman tunnin haukun, joka mitä ilmeisemmin oli hirvi. Muilla reissuilla haukkuja tuli mm. teerestä ja pyistä. Oravasta Tobik ei välittänyt juurikaan. Jäniksen ajajana Tobik oli sitkeä, mikä luultavammin johtui siitä, että se oli tottunut Venäjällä hankkimaan itselleen lisäravintoa jäniksen poikasista.

Syksyllä 2007 Tobikin vanhuuden vaivat alkoivat lisääntyä. Takajalkojen voimattomuus ja virtsassa oleva valkuainen viittasivat munuaisperäiseen sairauteen. Kuitenkin keskitalvi 2007-2008 oli parempaa aikaa. Jalan tulehdus helpotti ja Tobik oli huomattavan virkeä. SPJ:n pohjanpystykorvajaoston aloitteesta Tobikille yritettiin etsiä sopivaa narttua poikkeusluvalla astutettavaksi. Sopivaa narttua ei kuienkaan löytynyt. Ilmoitin Tobikin Rovaniemelle 24.5.2008 pidettävään koiranäyttelyyn. Viime viikkoina Tobikin kuinto alkoi kuitenkin siinä määrin heiketä, että kypsyin lopettamispäätökseen.

Vienan Karjala -hanke on siirtynyt uuteen vaiheeseen. Ensimmäinen itärajan takaa tuotu ja rotuunotettu karjalanlaika on siirtynyt autuaammille metsästysmaille. Toivottavasti toistaiseksi suljettuna oleva rotukirja avataan, jotta uusi karjalanlaika saataisiin Riekkorannan kenneliin. Sekä Venäjän että Ruotsin maataiaspohjanpystykorvien merkittävien anti on siinä, että ne tuovat Suomen pohjanpystykorvakantaan suomenpystykorvavapaata geeniperimää. Esim. viime aikoina julkisuudessa olleet Herbert Fallen koirat ovat aivan ilmeisesti tällaisia suomenpystykorvavapaita yksilöitä. Fallelaiset koirat nimittäin tuottavat pelkästään paikkatakkipentueita sekä Fallen tarhalla että suomalaisten pohjanpystykorvien kanssa. Tämä sp-vapaiden maatiaiskoirien löytyminen tulee mielestäni olla uudelleen avattavan rotuunottomenettelyn päätavoite. Toivon totisesti päättäjille sen verran maantieteellistä näkemystä, että he ymmärtäisivät sen, mistä näitä sp-vapaita maatiaispohjapystykorvia löytyy.

[rni]

Onneksi jäi paljon lapsia muistuttamaan Tobikista.
Vaivat helpotti viimein vanhuksella.
Olkoon paljon riistaa uusilla haukkumailla.