Retun ja Kuusikkomaan Pipsan jälkeläiset, missä olette?

[ellutii]

Saukkis kaikille ja hirmuisen mukavaa uutta vuotta!
Onpa kiva, kun melkein kaikki sisko ja veljet on nähty, ainakin kuvina. Joskus voisi olla ihan mukava tavata livenäkin...

Ja kaikilla tuntuu olevan oikeanlaiset taipumukset, Petekin jahtasi ja haukkui pyytä viikonlopulla. On näet OPETELTU haukkumaan, kun pienenä "erreyksessä" kiellettiin haukkumasta (yöllä yksinäisyyttä toisessa huoneessa) ja Pete otti kiellon sitten kirjaimellisesti.

Pete on miehistynyt todella paljon viimeisten kuukausien aikana ja järkeäkin on tullut päähän entistä enemmän; eli voi ihan täydellä sydämellä sanoa, että "yhtä en vaihda ja sen on Pete".

Mukavia ja aurinkoisia ulkoilupäiviä siskoille ja veljille ja äipän porukalle!
toivottelee Pete ja emäntä

[pipsa]

Hei, toivottavasti onnistuu heti eka yrityksellä näiden kuvien laittaminen. Retun omistajat eivät saaneet omalta koneeltaan niitä tänne, siksi ne tulevat minulta. Kuvat on otettu 6.1.2007 eli eilen.

Terveisin, Arja

[ellutii]

ISI!!!
Pietun ja emännän mielestä ei oo upeemman näköistä isäukkooa eikä paljon muutakaan paikkatakkia!

Ja sitäpaitsi emännän mielestä Pete on melkein "spitting image" isistä kasvoiltaan ja vähintäänkin yhtä hyvännäköinen (ja molemmilla on sama terävä, mutta ystävällinen katse silmissään).

Tänään saatiin Pietukin mitattua siskontytön avustuksella ja eihän sieltä kovin korkeaa mittaa tullut, kuten arvelu olikin; mittatulos oli 42 cm, totuus voi olla +/-1 - 2 cm.
Vaikka Pete pieni onkin, on se sitä "tiukempi" paketti!

Aurinkoisia kevätpäiviä odotellessa,
Pete ja emäntä

[pipsa]

Hei taas kaikki!!

Ihana viesti tuo Peten porukan viimeisin. Isi on nyt siis löytynyt kuvioihin ja en edelleenkään jaksa olla ihastelematta, kuinka hyvin Karoliina on saanut sen poseeraamaan noissa kuvissa. Tosin onnistunut poseeraus vaatii myös arvoisensa kohteen ja upeahan Pete on. Kuvat on varta vasten otettu teitä pentueen omistajia varten. Ja Pete on kyllä pennuista eniten isänsä näköinen - Piko taitaa olla sitten seuraavaksi. Pyry on taas emänsä urosversio - muut enemmän ja vähemmän molempien sekoitusta.

Tänään törmäsin muuten opiskelupäiväni ohessa Iisalmen Savonialla Pikon emäntään. Heillä on ollut tietsikka rikki. Aikoivat kyllä ilmaantua näihin kuvioihin, kun kone on kunnossa.

Jos Petelle löytyy se sentti lisää epävirallisesti mitattuun säkäkorkeuteen, niin on ihan virallisissa mitoissa. Tehokas paketti se oli jo ihan pienenä. "Lännen nopein" niiden pussihousujensa ja terävyyden takia.

Pipsa-emo sirutettiin joulun jälkeen ja läpäisi PEVISAn Kuopiossa ilman huomautuksia reilu viikko sitten. Se on astutettu eilen uudelleen ja huomenna vielä varmistetaan. Isänä on nyt Onni - yksi rotujärjestön jalostusneuvojan suosittelemista uroksista Pipsalle. Mikäli kaikki menee nappiin, uusi pentue syntyy maaliskuun puolivälissä keväthankien aikaan. Tai siis hanget taitaa olla hukassa - ainakin vielä. Tänään satoi taas juuri ja juuri maan peitto tänne Ylä-Savoon. Aurinkoa sitten maaliskuussa ainakin pitäisi jo löytyä.

Arja

[karvoset]

(Töhelsin tämän viestin ensiks tuonne uudeks jutuks. Mrh!)


Päivää kaikki Retun ja Pipsan lapset ja onnekkaat omistajat!

Terveisiä Iisalmesta Pikolta (tunnetaan myös nimillä Pipo, Pikotin, Pikkertton, Ukon miehu, Akan poika, muutamia mainitakseni).

On ollut ilo nähdä hienoja otoksia upeista koirista. Puolueellista taikka ei, mutta pohjis on koirien koira. Iloinen, reipas, ystävällinen, sosiaalinen, herkkä, kaunis, vilkas... En taida kuulla montakaan vastalausetta?

Mitäs Pikosta kertoisin... Piko rakastaa rapsutuksia. Niitä halutessaan se tulee vierelle, töykkää päättäväisesti kättä kuonollaan eikä hellitä ennen kuin viesti menee perille. Piko on kova nuoleskelemaan. Kohteena kädet, varpaat, korvat, kaikki mikä sattuu ulottuvilla olemaan. Piko on siisti koira. Aina kun siivoan, koira työntyy imuroijan ja letkun väliin ja vaatii imurointia. Paras taisi olla neljä kertaa yhden imurikierroksen aikana.

Piko rakastaa lenkkeilyä ja metsässä kulkemista. Voi sitä iloa ja riemua ja loikkien määrää! Pikon paras kamu on meidän kolme vuotias Mortti-kissa. Naapurin uroskoirat eivät ole enää. Niiden mielestä Piko haisee liian urokselle eivätkä suvaitse minkäänlaista kisailua. Harmi.

Piko on hyvä nukkumaan. Se menee joka ilta yhdeksään mennessä yöpuulle ja nukkuu siihen saakka, kun minun tai mieheni kännykkä piippaa. Äänen kuultuaan alkaa päättäväinen herättely: tassulla ensin sängyn laitaa ja ellei se tehoa, päin naamaa. Pennusta saakka se on nukkunut meidän kammarissa oman villapaitansa tai jonkun muun pehmikkeen päällä. Sohvalta se on muutaman kerran tavattu, mutta siitä kyllä moitittu.

Metsästyksen makuun hieman päästiin. Piko mallaili haukkua, mutta ei vielä malttanut pysyä. Lintuja oli, mutta pudotuksia ei tullut - vielä. Oravista, jäniksistä tai hirvistä se ei perusta. Tämän asian kanssa emme hätäile; eiköhän se vietti vielä herää.

Kuten pohjikset tapaavat olla, on Pikokin varsin herkkänahkainen. Kovaa kieltoa se ei kestä. Äkäinen komento saa sen loukkaantumaan ja mököttämään. Paras lopputulos onkin saavutettu palkitsemisen ja kehumisen kautta.

Yritän vielä saada muutamia kuvia teille nähtäväksi. Laitan ne eri viestiin, ettei tämä litania häviä.

Kuulumisiin!

Piko&co.

[ellutii]

Saukkis Piko ja kaikki muutkin!
Piko-veli näyttää niiiiin isolta pojalta, että Petellä käypi katteeks!
Hyvännäköinen on Pikokin, kuten kaikki muutkin siskot ja veljet ja Pikon monet tavatkin ovat hyvin samanlaiset kuin veljellään Petellä, mm. nuoleskelu. Emäntä allekirjoittaa kaikki Pikon omistajien mainitsemat pohjiksien mainesanat!

Meidänkin rakkaalla lapsella on monta nimeä;, Petteri, Pietu, Piitö, Pinsetteri, Pinske, Piippa, Piipi, Piippana, Sukeloinen, Suikelopoika, Luikuri Tattinen, vain muutamia mainitakseni...ja kaikki se tuntee omakseen.

Olettekos te meinanneet viedä Pikoa näyttelyihin? Näyttäisi kuvissa olevan oikein hyvärakenteinen ja varmaankin oikean kokoinenkin (nyyh! sanoo Pete )

Mekin yritimme saada kissasta (emännän siskon, 5 -vee) Petelle kaveria, mutta ei onnistunut; Tiksu pitää Piitöä vain tunkeilijana ja kyläillessämme siellä pitää kummankin olla "eri osastoilla", elikkä kissa johonkin huoneeseen lukittuna tai ulkona... valitettavasti.

Ja nyt äkkiä kottiin, ulos ja lumeen peuhaamaan Pinsken kanssa!

[karvoset]

Pikon perhe ei ole kovin innostunut näyttelypuuhista. Arja varmaan toivoisi "virallisia" lausuntoja Pipsan jälkeläisten ominaisuuksista? Asialle pitäisi varmaankin vain ottautua ja pistää toimeksi...

Pikoa ei ole mitattu; sen ottelun voisi kyllä pitää. : ) Kirsu sillä on musta ja silmätkin taitavat olla rotumääritelmän mukaiset. Tuo hännän asento, mikä tuli jossakin viestissä esille, on mielenkiintoinen. Välillä Pikon häntä on tomerasti jämäkällä kiepillä selän päällä, ja häntä päättyy somaan pieneen kippuraan. Välillä koko komeus roikkuu jommalla kummalla puolella, mutta ei kovin löysässä kiepissä kuitenkaan.

Olisi oikein mukava tavata ainakin tässä Iisalmen läheisyydessä asuvia Pikon sisaruksia. Ja jos onnistuu, voisimme yrittää pitää kokoontumisajot koko koplan kanssa. Mitä mieltä olette?

[Piri pohjis]

Tervehdys Pikolle ja perheenjäsenille. Kovin tuntuu olevan Pirillä samanlaiset tavat, kieli lipittää ja nokalla tökkii ja niin kauan kunnes raaputetaan tai leikitään. Kissa on ollut sen hyvä ystävä.
Nyt saatiin Pirille uusi ystävä pihalle, hevonen. Toimeen tulevat mainiosti, kilpaa juostaan peltoa pitkin ja sitten heiniä syömään - näyttää vähän hasulle tuo koira heinätukko suussa.
Jänikset näyttää kiinnostavan kun niitä on nyt pihapiirissä ja tulipa kaurisajokin iltatarpeiden lomassa...

Ja kunto kasvaa
[img][img]http://img262.imageshack.us/img262/4320 ... ium1aj.jpg[/img][/img]

Kyllähän se tapaaminen onnistuu, Iisalmessa ja Sonkajärvellä käydään säännöllisenepäsäännölisesti, suunnitellaan yv:nä. Ihan olisi mukava jutella sisaruksista ja metsästyksestä jne.
Täällä saa alkaa olla varuillaan jo koiran/hevosen puolesta kun sudet kulkee postilaatikolla!

[img][img]http://img267.imageshack.us/img267/169/ ... ium1sl.jpg[/img][/img]

[pipsa]

Hei kaikki,

Kyllä on Piko vaalentunut vuoden aikana. Luovutusiässä sen ruskea väri oli pennuista tumminta, osin taisi olla mustaakin. Näissä pohjiksissa on vielä se, että niiden turkin väri vaihtelee kesän ja talven välillä. Talvella ilmaantuu teerenpilkkuja milloin minnekin ja ruskeaa aluskarvaa - kesällä turkki on lähes valkoinen muualta kuin ruskeiden laikkujen kohdalta. Elävä ja lempeä katse on Pikonkin silmissä - ja ihanaa, kun on kissakaveri. Meidän koirista Pipsa on kaveri mummolan kissan kanssa, mutta Piitua Ruusa-kissa ei voi vilkkautensa takia sietää ja Kimi on olevinaan niin riistakoiraa, että kissatkin kuuluu samaan kastiin...

Ja näin hevosihmisenä ja niiden parissa leipänsä tienaavana oli erityisen ihana nähdä kuva Piristä kisaamassa hevosen kanssa. Uskon, että kasvattaa rohkeuttakin koiralle, kunhan ei vaan saa potkua vahingossa itseensä. Kunto, ketteryys ja notkeus petraantuvat varmasti tuosa menossa. Ja sitten tuo alimman kuvan kettumainen ilme - voiko ovelampaa pohjiksen naamaa olla?

Näyttelypuuhista taisinkin kirjoittaa jo aikaisemmin, jotta kun ei olla tähän saakka oltu itsekään sen puolen aktiiveja, niin ei voida vaatia sitä muiltakaan kasvateiltamme. Jokainen tehköön halunsa mukaan. Sitä emme voi kuitenkaan kieltää, etteikö olisi mukava kuulla, miten Pipsan pennut menestyvät näyttelyissä ja haukkukokeissa. Mutta ei siis velvotteita sen suhteen. Pääasia meille on ollut se, että pennut löytävät hyvän kodin, jossa pääsevät liikkumaan ja metsälle, mutta jossa ne saavat silti olla perheenjäseniä. Nämä ovat niin ihmisrakkaita metsästyskoiria, ettei ne voi hyvin pelkkinä häkkikoirina pihanperällä. Ja viesteistänne ja kuvistanne olemme saaneet huomata, että toiveemme on toteutunut.

Meillä Pipsa vanhimpana lukee jo ajatuksemme ja me sen - ja Piitu kohta 5-v. omituisimpana koiraotuksena osaa jo melkein puhua. Kuulisittepa sen ulvonnan ja voivottelun eri äänensävyt. Se ei juuti hauku sisällä koskaan, mutta ulvoo ja voivottelee. Kimi taas on niin isännän koira, että katsoo meitä muijia pitkin kuonoaan. Meillä on aidattu koko takapiha koirille ja ne kulkevat sinne pesuhuoneen ulko-oven kautta. Ovessa on itikkaverho, koska se on kesällä lähes aina auki. Kun odotan Kimiä iltapissiltä sisälle ja raotan sitä itikkaverhoa sille, niin se tasan tarkkaan kyllä kävelee ihan pokkana juuri siitä vierestä verhon läpi sisälle ihan kuin minua ei olisikaan. Metkunsa näillä kullakin.

Arja

[karvoset]

Löysin vanhoja vauvakuvia Pikosta ja koko pesueesta. Näin lutusia ne olivat pienenä(kin).

[ellutii]

Saukkis taas kaikki tutut ja sukulaiset!
olipa ihanaa (emännän mielestä) katella pikkuisia koiranvartaloita; varsinkin Peten kinkut on niin makeet

Petellä oli pienenä aivan samannäköiset "ovelat" ilmeet naamalla kuin Pikollakin tuossa viimeisessä kuvassa...

Laitan tähän yhden viimelauantaina Piitöstä otetun kuvan, jonka laatua tosin pahoittelen; kamerakännykällä otettu



...nyt on päästy hangessa peuhaamaan....

talvisin terveisin,
Pete ja emäntä

[ellutii]

Saukkis taas kaikille!
onpa ollut taas mukavaa peuhata ulkona, kun pakkanenkaan ei ole enää (=emäntää) haitannut!

Unohtui viimeksi kertoa, että uusintamittaus tuotti tuloksen tasan 43 senttiä! Eli nyt sitten ollaan "oikeissa mitoissa", mutta painosta ei puhuta mittään, kun joulun "kinkkulihotuskuuri" on jo ohi, ja pitää tyytyä enempi tavallisin ja tylsiin eväsiin....(melkein miinus yksi kilo!)

Laitanpa minäkin pari kuvaa tästä meidän sydäntenmurskaajasta; ekat kaksi kuvaa marrakuun lopulta 2005 ja viimeinen kuva otettu tänään, 17. pvä......niin se vaan aika kuluu....





Onko äipälle tulossa uusia lapsia???

Onko Saku käynyt jo näyttelyissä? Onko Sakusta tulossa isi?

kyselee,
Pete ja emäntä

[pipsa]

Hei vaan taas pesue!

Pipsa penoo noin kuukauden kuluttua. Laskettu aika on sunnuntaina, 18. maaliskuuta - juuri viikko tyttäremme rippijuhlien jälkeen. Onneksi! Pipsan maha pullottaa jo selvästi. Enää ei ole epäilystäkään pennuista, vaikkei ole ultrattukaan. Isä-Onnin emä oli viime vuonna SM-Haukkujen kakkonen ja velipoika kolmonen, joten hyviä linnunhaukkujia pitäisi olla tulossa jälleen.

Sakun (= Panu) kotijoukot soittelivat eilen. Saku oli saanut Tornion näyttelyistä maininnan: erittäin hyvä. Saku jatkaa näyttelyuraansa aprillipäivänä Kalixissa suomen- ja pohjanpystykorvien erikoisnäyttelyssä. Kasvattajina olemme oikein tyytyväisiä tulokseen ja niin tuntuivat olevan omistajatkin. Tarkempia tietoja ja kuvia tulee varmaan jossain vaiheessa Sakun kotijoukoilta.

Kyllä tuli viime yönä lunta. Koirakolmikollamme on ollut tosi hauskaa temmeltäessään takapihan puhtaassa lumessa. Tai Pipsa kyllä ottaa jo iisisti. Varoo mahaansa jo. Selvästi ilme kertoi aamulla, että sen pissipaikka olisi syytä käydä kolaamassa ja mielellään myös polku sinne... Ihanaa, kun kevät tekee tuloaan ja päivät valostuu. Kesän odottelu on ihan parasta aikaa vuodesta aina siihen saakka, kun itikkaparvet iskevät.

Kiitos Pikon ja Peten pentukuvista ja tuoreimmistakin. Pidetään yhteyttä, Arja.

[Tommti]

Saku Haaparannalta.
Heippa kaikki sukulaiset!
Sakulla on kaikki hyvin ja terveenä on ollut.
Näyttelyssä käytiin ja oli mukava kokemus. Sakua kehuttiin erikoisesti häntää, hampaita, turkkia, väritys, päätä, lihaksia, kulmia ja liikuvuutta.
Tuomari meinasi että hiukan matala. Saku ei antanut mitata itseä näytelyssä. Mutta niin oli suuriin osa koirista. Nyt trenataan mittausta.
Saku on noin 44 cm korkea.
Sakun tyttö kaveria nähtiin tännään ja tuntuu että syksyllä tehdään yritys.
Kaikki riippuu nyt heistä.
Jos paritus onnistuu niin mielelään otan uros penikan Sakun kaveriksi.
On nämä Pohjikset niin mielytäviä kavereita.
1/4-07 on taas näyttely ja sinne lähdetään suuriin odotuksin. Sen jälkeen pidämme paussin ja kun Saku vanhemppi niin käydään uudestaan näytelyssä.
Sakun tyttö kaveri lähtee kanssa 1/4 samaan näyttelyyn.
Ilmoittamme miten mennee ja lähtämme kuvia myöhemmin.

TV: Kari ja Saku

[ellutii]

enkö ole "hutistettavan" ihana ???