Kysymyksiä luottamustehtäviin ehdolla oleville

[lehkari]

Facebookissa Norrbottenspets-Pohjanpystykorva sivustolla on esitetty kysymyksiä pohjanpystykorvajaoston luottamustehtäviin ehdolla oleville.
Tässä kysymykset ja saadut vastaukset. Tämän otsikon alle on hyvä lisäillä kysymyksiä ja toivottavasti saadaan myös lisää vastauksia. Poistin yhden pohjanpystykorvajaoston puheenjohtajaehdokkaalle tehdyn kysymyksen, koska ko. henkilö ei aiemmasta tiedosta poiketen olekaan ehdokkaana.

Raija Tiilikainen: Huutavan ääni erämaasta aloittaa välittämällä ensimmäiset kysymykset: Pohjanpystykorvien hallitusedustaja –ehdokkaat Samuel Uusitalo ja Jani Karttunen:
Facebookin keskustelupalstalla on esitetty, että sertin kriteerinä olisi vähintään käyttökokeen AVO3 -tulos ja LINT -kokeet siirrettäisiin yhteen sarjaan.
-Voisitteko edistää tällaisten ehdotusten läpivientiä hallituksessa?

Jani Karttunen :Yksiluokkaisen LINT-kokeen puolesta olen jo keskustellut koepaikoilla. Tähän luokattomuuteen sitten pitäisi vielä lisätä pitkän kokeen mahdollisuus ja määrittää kuinka monta ykköstulosta saa tehdä pitkässä kokeessa ja kuinka monta arpakokeessa saavuttaakseen KVA-arvon. Mielestäni luokattomuuteen tulee pyrkiä.

Sertin ehdoksi asetettavan käyttökokeen luokkatuloksen suhteen joudutaan jo kinkkisempään tilanteeseen.
Käyttökoirien käyttöominaisuuksien ylläpitäminen ja vahvistaminen pitäisi olla itsestäänselvyys. Sertin ehto saattaisi ohjata tähän suuntaan ja lisätä koekäyntien määrää. Koekäynnit kasvattaisivat arvokasta lisätietoa käyttöominaisuuksista rodun kannalta. Lisäksi nyt jo on olemassa säännöt MVA arvon saamiseksi, joka ohjaa näyttelyissä menestyneen koiran kokeeseen. Suomenpystykorva ja pohjanpystykorva FI MVA 1 x LINT-AVO 1 tai 2 x LINT-AVO 2

Molempien esitettyjen asioiden eteen on tehtävä työtä ja käytävä perusteellista keskustelua oman rodun sisällä ja yhdessä punaturkkien kanssa.
Hyvin valmistellut ja perustellut asiat ovat yhdessä tehtävää työtä, josta syntyy esitys. Jaostoissa on nimetty sääntöihin sekä kilpailuun ja näyttelyihin vastuu henkilöt, joiden luontevaa työsarkaa valmistelu mielestäni on. Valmistelutyöryhmään voisi myös nimetä alueellisesti lohkoilta asiasta kiinnostuneita harrastajia.

Kari Lehtinen: Samuell ja Jani, pohjanpystykorva on mydogdna tutkimuksessa todettu melko monimuotoiseksi roduksi. Mitä mieltä olette, onko rotukirja vielä syytä pitää auki? Löytyykö suomesta tai lähialueilta monimuotoisuutta lisääviä rotuunotettavia ilman liian suuria terveysriskejä?

Jani Karttunen: Rotukirjan auki pitämistä tulee miettiä. On aivan selvää että jos suljemme sen niin voimme olla kenties sen kysymyksen äärellä että olimmeko liian hätäisiä johtopäätöksissämme. Rotuunottojen suhteen kriteerejä tulee tarkentaa. Millä edellytyksillä voimme ottaa rotuun. Nykyiset rotuunottosäännöt / ohjeet ovat ylimalkaiset ja vapaasti tulkittavat. Rotuunottojen suhteen voisinkin herättää kysymyksen, että onko Kennelliiton yleinen periaate se mitä tavoittelemme: " Rotuunottomenettely on kirjattu rotukohtaisiin erityisehtoihin sellaisilla roduilla, joissa esiintyy alun perin rekisterin ulkopuolelle jäänyttä ns. maatiaiskantaa. Tämä kanta periytyy yleensä samoista koirista, joista rotu on alun perin kehittynyt. Rotuunottoa ei ole tarkoitettu Kennelliitossa rekisteröityjen koirien jälkeläisille. "
Kysymys, onko meillä maatiaiskantaa? Varmastikin on, mutta sen määrittely ontuu. Rekisteröimättömyys ja haja-asutusalue eivät vielä riitä mielestäni maatiaismäärittelylle. Voisiko sukulinjojen pelastaminen olla peruste. Pitäisikö kaikki mahdollinen vähänkin pohjikselta näyttävä ottaa rotuun ja antaa mahdollisuus rekisteröidä kaikki sekulit, jolloin ne olisivat hallittavissa jalostuksessa, karsia tai hyväksyä, niinkuin sukupuussa olevat rekisteröidyt.
Kysymys on loppujen lopuksi valinnoista.
Nykyisessä tilanteessa rotuunottojen suhteen tarvitaan todellista avoimuutta ja rehellisyyttä taustoja tuntevilta, sekä näkemystä koko rodun tilasta. Rotuunotto ei saa olla automaatti jonka kautta syystä tai toisesta rekisteröimättömät koirat saavat rotukoiran statuksen.
Yhden asian kuitenkin toivoisin toteutuvan, mikäli rotukirja pysyy auki ja rotuunottoja tullaan tehtävän jatkossakin. Kaikki rotuunottoon liittyvät dokumentit tulisi tuoda julkisiksi, mikäli rotuunotto toteutuu ja koira saa rekisteritunnuksen.

Jaana Hellstrand: Kysyisin, että mitä mieltä olette rodun epilepsia-tilanteesta? Onko se hallinnassa, vai onko se yleensäkään ongelma? Ovatko nykyiset epi-kriteerit Ok?

Jani Karttunen: Epilepsia on sairaus jonka syntymis tai laukeamis mekanismia ei tunneta tarkasti. Perinnöllisyys on tilastollisesti osoitettu. Tilasto ei tunne tapauksia joissa epilapsia puhkesi ilotulitteesta. Sekin on uskomuksissamme myös mahdollisuus, ennen kuin toisin todistetaan.
Viimeisen kuluneen vuoden aikana on rodun epilepsia tilanteen eteen tehty lujasti työtä. Todellista avoimuutta on todettu olevan kentällä koiriemme omistajissa. Epileptisia koiria tai epäilyjä on haluttu tuoda esiin. On haluttu nostaa pohjiksen häntä pöydälle. Tämä on hieno asia. Kun puhutaan avoimuudesta niin tämä on todellista avoimuutta. Rehellistä esiin tulemista. Ei ole häpeä omistaa epileptinen koira. On ilo elää koiran kanssa koko pitkä elämä ja samalla jakaa kokemus ja auttaa kanssakokijoita.
Haluan kiittää epilepia -kysymyksessä viimeisen vuoden aikana rohkeasti vaikeaan aiheeseen tarttuneita toimijoita, jotka olette tuoneet vaikean aiheen esiin. Nykyiset EPI-kriteerit ovat saaneet vahvistuksen minun mielessäni.

Tarja Rantanen: Minulla on herännyt kysymys mtäs mieltä luottamushenkilöt on näistä perimän dna testeistä. Pohjanpystykorvilla on löydetty pikkuaivoataksia samaan jota Suomenajokoirilla on. Olisko mahdollista saada näitä dna tuloksia näkyyn rekisterikirjoissa. Sillä jos näitä koiria jotka kantaa tätä kyseitä periytyvää tautia käytetään jalostukseen voi siittä tulla ongelma tähän pieneen rotuun nyt tämä voidaan vielä estää jos kantavat koirat jää pois jalostuskäytöstä

[lehkari]

Heidi Bollström-Kärkkäinen: Mieltäni askarruttaa suuresti koiriemme terveysasiat. Kuinka arvoisat hallitusehdokkaat näette pohjanpystykorvien jalostussuosituksille asetetut suositusrajat? Ja pitäisikö toimihenkilöiden näyttää omalla toiminnallaan esimerkkiä meille ruohonjuuritason harrastajille?

Jani Karttunen : DNA testi on yksi kulma lähestyä rotua. Se on antanut mielenkiintoista lisätietoa rodusta kokonaisuutena. Monimuotoisuuden kuvaaja on varmasti meitä kaikkia miellyttävä. Yksittäisiin sairausgeenilöytöihin on myös tartuttu välittömästi ja kyseisiä geenivirhettä kantavia yksilöitä on pyritty kartoittamaan käytettävissä olevin keinoin kuluneen vuoden aikana.

Jalostussuositusten osalta pohjanpystykorvan tulee noudattaa JTO:ta. Tähän tulee sitoutua. Oli kyseessä tuttu tai tuntematon niin tässä asiassa meidän tulee olla valveutuneita ja ymmärtää ohjeistuksen merkitys ja nähdä asia yhteisenä rodun terveyttä, käyttötarkoitusta ja monimuotisuutta edistävänä tekijänä.
Huomatkaa että uusi jalostusohjelma on tullut voimaan 1.1.2015.

[uussa]

Kiitoksia jäsenistölle ajankohtaisista ja varmasti monen mieltä askarruttavista kysymyksistä. Mukava nähdä kysymykset nyt täällä kaikille jäsenille yhteisesti tarkoitetulla foorumilla jotta muidenkin rotujen edustajat pääsevät tutustumaan meihin ja mielipiteisiimme.

Lint-kokeiden tulisi mielestäni seurata jo monissa muissa käyttökokeissa käyttöönotettua yksiluokkaisuutta. Hyvä esimerkki tämän toimivuudesta löytyy mm. pohjanpystykorvien toisesta käyttökoemuodosta Hirv-kokeesta. Yksityiskohdat vaativat tietysti hiomista mutta kuten monet aktiivi harrastajat jo tietävätkin niin piktän kokeeen mahdollisuus tässä toteutusmallissa säilyisi. Käyttövalion arvoon tarvitaan 4 ykköstä joista kaksi on mahdollista saavuttaa pitkästä kokeesta ja 2 ns. yhdenpäivän kokeesta. Halutessaan myös kaikki ykkösen tulokset voidaan hakea yhden päivän kokeesta.
Yleensäkin käyttökokeissa ja muussa toiminnassa pitäisi pyrkiä yksinkertaistamaan toimintamalleja ja sääntöjä. Turhalla monimutkaisuudella vain vaikeutetaan toimintaedellytyksiä ja toiminnan " avautumista " uusille harrastajille.

Näyttelysääntöjen nykyvaatimus muotovalion arvoon HIRV-1 tai 2 HIRV-2 tulosta tai vastaavat LINT-kokeista asettavat minusta riittävän kannustimet koirien käyttämiselle käyttökokeissa. Muistetaan kuitenkin rotumme monikäyttöisyys ja vaikkapa aktiivisesti pienpetopyyntiin keskittyneeltä' harrastajalta tai vaikkapa jäljestystä käyttövalioksikin asti tehneeltä koiralta vietäisiin mahdollisuus serteihin tuolla koetulosvaatimuksella. Tämä ei ole varmasti kenenkään tahtotila.

Rotukirjan avoimuus tai sulkeminen tulee perustua tarkkaan selvitykseen ja käytettävissä oleviin faktoihin. Päätöstä siitä ei pidä tehdä tunteisiin tai omiin mielipiteisiin perustuen ja siksi siihen keskittyvän työryhmän perustaminen on erityisen tärkeää. Tarpeellisuuden selvittämiseksi aloitettiin jo toissavuonna laaja monimuotoisuustutkimus johon pohjanpystykorvajaosto sai merkittävän taloudellisen tuen Pystykorvajärjestöltä. Tulokset ovat varmasti jo selvillä ja niiden tarkka analysointi käynnissä. Niistä tehtävät johtopäätökset tulevat olemaan yksi osa tehtäessä päätöstä rotukirjan kohtalosta. Toinen yhtä merkittävä osa on perimätiedon sekä harrastajakunnan keskuudessa olevan tiedon saattaminen päätöksien tueksi. Tätä arvokasta työtä on tehnyt mm. Tapio Kokko josta suurkiitos hänelle.
Rotuunotto ei saa missään tilanteessa olla " automaatti " paperittomien koirien rekisteröintiin vaan päätökset on perustuttava tarkkaan harkintaan.

Jo vuosia jalostusneuvonnan käytössä olleet epilepsia tiedot ja vuosi sitten tehdyn päätöksen mukaisesti julkaistut epilepsia merkinnät antavat hyvät eväät taudin kurissa pysymiseen järkevää harkintaa käyttäen. Epilepsiatilanne ei pohjanpystykorvalla eroa merkittävästi suuntaan tai toiseen verrattuna muihin koirarotuihin mutta toki sen kurissa pitämiseen tulee kiinnittää huomiota vastaavalla tavalla kuin muidenkin ei toivottujen ominaisuuksien tai sairauksien yleistymiseen. Tässä kokonaisuudessa epi-kriteerit ovat yksi hyvä lisä. Mikään yksittäinen ominaisuus ei saa olla ainut jalostusperuste vaan aina on huomioita kokonaisuus sekä muistettava kertoa yhdistelmän mahdollisista riskeistä pennun ostajalle. Ja toki kaikkien sairauksien tutkituttaminen sekä rodun terveyteen liittyvien tietojen välittäminen eteenpäin. On sitten kyse epilepsiasta tai vaikkapa nuoren koiran lopettaminen pahojen rakenteellisten vikojen takia. Johtaapa se sitten oman koiran jalostuskieltoon tai vain asian mieleen painamiseen on avoimmuus ainoa tie eteenpäin.

Pikkuaivoataksia ei suuressa mittakaavassa ole rodulle mikään ongelma. Se on asia joka on tiedostetta ja otettava huomioon jalostusvalintoja tehtäessä. Taudin periytyvyys tunnetaan ja sairaat yksilöt eivät elä lisääntymisikään asti. Kantajan käyttäminen jalostukseen on täysin turvallista terveeksi tutkitun yksilön kanssa mikäli muut edellytykset täyttyvät ja näin toimitaan monissa muissakin roduissa vastaavien sairauksien kuten esim. tappijalkaisuuden kanssa.
Rodussamme on varmasti myös muita letaaleja sairauksia ja niistä DNA-tutkimus saattaa antaa tietoja tulevaisuudessa. Moni kasvattaja tutkituttaa jo nyt kaikki koiransa ja tässä meidän aktiivien pitää näyttää esimerkkiä muita kannustaen. DNA-tunnisteen saattaminen rekisteriin lienee konkretiaa lähitulevaisuudessa mutta eri sairausgeenien pakolliseen julkaisuun en usko vielä hetkeen.

Jalostussuositusten suositusrajat ovat varmasti kaikissa niitä käyttävissä roduissa jatkuva puheenaihe. Näin myös meidän järjestömme rotujen kohdalla. Liika rajoittaminen ja rajojen kiristäminen tulee pitkällä aikavälillä kaventamaan jalostuspohjaa sekä vähentämään pentuemäärää. Toisaalta sillä karsitaan sairauksien osalta korkeita riskejä ja jälkeläismäärän hallitsematonta kasvua yksittäisellä koiralla. Rajat ovat siis aina kompromissi näiden asioiden osalta ja niiden tulee olla tilanteen mukaan eläviä. Jos vaikka polvitilanne huononee niin rajaa kiristetään ja päinvastoin mikäli silmäsairaudet osoittavat merkittävää laskua voidaan niiden rajaa hieman höllentää. On kuitenkin muistettava näiden olevan vain pitkälti laskennallisia arvoja ja ainoat 100% varmat tiedot ovat koiran oma sekä sen jälkeläisten tutkittu terveys.
Toimihenkilöiden tulee toimia esimerkillisesti ja kasvatustoimintaa harjoittaessaan kouluttautua mm. kasvattajakursseilla ja muulla jatkuvan oppimisen tiellä. Kasvatustoiminnan tulee olla tavoitteellista sekä vastuullista ja pyrkiä noudattamaan jalostuksen tavoiteohjelman linjaa kuitenkin muistaen se, että lopullisen vastuun kantaa aina kasvattaja itse eikä suositusten tai muiden neuvojen antaja.

[lehkari]

Jani Karttunen ja Samuel Uusitalo, pohjanpystykorva on nyt rotuna kovassa nosteessa, mutta harrastajakunta on jonkin verran hajaantunut ja kuppikuntiin jakaantunut. Mitä olette ajatelleet tehdä hallituspaikalla , jotta saisitte rodun harrastajat puhaltamaan yhteen hiileen?