Pohjiksesta on moneen hommaan.

Tämän otsikon alla keskustellaan pohjanpystykorviin liittyvistä asioista.

Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1

Vastaa Viestiin
Kodiak
Viestit: 1
Liittynyt: 26 Tammi 2014, 20:04
Paikkakunta: Etelä-häme

Pohjiksesta on moneen hommaan.

Viesti Kirjoittaja Kodiak » 27 Tammi 2014, 21:29

Pakko oli jakaa tämä tarina menneeltä lauantailta. Meillä täällä Urjalassa on melkoinen valkohäntäpeura kanta,
Niitä ammutaan rhy:n alueella kai toista tuhatta joka vuosi, tai ainakin huippuvuosina.
No, olin lauantai iltana kyttäämässä peuraa ja tulihan sieltä.
Ammuin ja peura jäi siihen paikkaan, katselin jonkin aikaa, ei liiku ja lähdin noutamaan autoa
peräkärryä. Olin poissa pari minuuttia ja kun tulin ampuma paikalle, peuraa ei missään?
Okei, lähdin seuraamaan verijälkeä, seurasin n. 300m. Jolloin totesin ettei kannata painostaa
vielä enempää, jossain vaiheessa menee makuulle ja usein ei siitä enää nouse.
Lähdin kotiin hakemaan toisenlaista varustusta, soitin seuramme hirvipäällikölle
ja kerroin tilanteen, oli myös kyttäämässä, senjälkeen soitin muutaman koiramiehen
läpi, lauantai-ilta, joten ei kauheesti jäljestäjiä ollut vapaana.
No, kävin kotona vaihtamassa kamppeet ja aseen, lamppuja ym.
Lähdin takaisin, kunnes n. Kilometrin ajettuani, tajusin että onhan mulla kotona
11v. Pakkasrustan Viti ja eikun takaisin, Vitille gepsipanta kaulaan ja menoksi.
Olen komentanut Vitiä koko sen elämän ajan peuroista, että PORO EI!
Ajattelin kuinkahan käy, kun on kiellettyä riistaa, mutta ajattelin että kokeillaan.
Vein Vitin verijäljelle, sipaisin peuran verta sormella kirsuun ja sanoin ETSI !
Viti lähti vetään polkua pitkin hanakkaasti ja jonkin ajan kuluttua kuului haukkua.
Se kuitenkin loppui ja koira kävi luonani, jatkaen taas kiertelemistä,
Garminista seurasin että aika suora viivaisesti kulkee ja valillä haukahteli.
Ilmiselvästi Viti seuraili peuraa, muttei oikein sisäistänyt homman tarkoitusta.
On Viti haavakko lintuja verijäljellä hakenut, niin ajattelin tämänkin homman hoituvan.
Noin reilu tunnin jälkeen sain ensimmäisen kontaktin peuraa ja ammuin ohi, led lenserin valossa
Ja tiheässä pusikossa.
Peura otti karkot aika vauhdilla ja Viti otti senjälkeen homman ihan eri tavalla.
Ikäänkuin hokasi ammuttuani, että hetkinen, tässähän on tosi kyseessä.
Viti seurasi peuraa ja haukkui, tuli ottamaan kontaktia ja taas mentiin, haukkui, kun pääsin lähemmäksi
peura karkkosi ja Viti perässä. Mentiin niin tiheissä ryteiköissä, että äijä oli aivan märkä
lunta putosi jatkuvasti kauluksesta sisään, mutta Viti piti minut jäljellä, siellä täällä näin
veripisaran, mutta ilman Vitiä hommasta ei olis tullu mitään.
Garminia en oikeastaan katsellut, kun lasit huurussa koko ajan, niin meni Vitin äänen
perusteella, peura alkoi heikkenemään, ja alkoi päästämään minut lähemmäksi.
Ja Viti haukkui, peura karkkosi, Viti perään ja haukku alkoi kun peura pysähtyi.
Ja hakemaan minua, että täällä se on, tule ampumaan.
Vihdoin 21.40 peura seisoo haukussa, viti pyörii ympärillä ja kun peura kääntyy minua päin,
Viti alkaa kiivaammin haukkumaan, jolloin peura kääntyy koiraa kohti ja pääsin hyvälle hollille lampun valossa
vihdoin ampumaan lopetus laukauksen.
Jäljestys matka oli n. 2,5 km ja kesti n.2tuntia.
Loppujen lopuksi kaikki päättyi huvin,hieno iltapuhde kaiken kaikkiaan, tietysti v.....ti huono laukaus ja peuran kärsimys.
Täytyy sanoa, että olen hienoja hetkiä Vitin kanssa lintumetsällä kokenut, paljon ja usein, mutta
tämä juttu teki isännän kyllä melko nöyräksi ja Viti sai ansaitsemansa kehut ja herkkupalat päälle.
No, olishan se Viti voinut vielä vetää peuran sen 400 metriä tielle, mutta se nyt jäi ukon hommaksi.
Että tälläinen tarina .
Jaska
Jaska Santalahti

herohusty
Viestit: 70
Liittynyt: 10 Helmi 2013, 13:57

Re: Pohjiksesta on moneen hommaan.

Viesti Kirjoittaja herohusty » 28 Tammi 2014, 12:39

Olen käyttänyt edellisen tarinan sankarin Vitin poikaa Hero Hustya (Vilkkua) nyt 8,5v. kytkettynä samanlaiseen tehtävään Mäntsälässä.
Ammuin oman pellon laidassa 5-6v. sitten isoon pukkiin hyvän osuman, mutta eläin pääsi iltahämärissä pujahtamaan synkkään kuusikkoon karkuun lumettomana aikana. Kun en saanut jälkikoiraa apuun, hain Vilkun kotoa apuun ja seurattuamme pimeässä metsässä verijälkiä n. 150m. koira kytkettynä, löytyihän se eläin hengettömänä metsästä. Naapurin avulla peura kotiteurastamoon, sillä en yksin pärjännyt 92kg elopainoisen ja 11- tappisen pukin kanssa. Nyt ne sarvet koristavat kotiamme eikä Vilkusta tullut peuran- eikä poronajajaa..
Vilkulta on ammuttu mm.20-30 supia, 2 mäyrää, 3 näätää ja se hakee sorsat uimalla. Nyt siirrytään ajamaan rusakot metsäsaarekkeista ja 3 on jo nitistetty. Jos aikoo koirastaan monipuolisen, on edettävä maltilla ja harkiten: Ensin KUNNOLLA linnunhaukkujaksi ja vasta iän karttuessa muihin tehtäviin..
Hannu Hämäläinen

Vastaa Viestiin